Tarinamme
1930-luvun Suomessa elettiin taloudellisesti raskaita aikoja. Marja-Liisan äidin vanhempien, Taimi ja Väinö Roikon, useita sisaruksia oli paremman elämän toivossa muuttanut Australiaan ja Kanadaan. Vuoden 1933 seutuvilla vast´ikään avioituneet Taimi ja Väinö miettivät, minne asettuisivat. Vaihtoehtoina olivat muuttaminen Queenslandiin Australiaan, tilan ostaminen Alavieskasta tai tilan ostaminen silloisen Kaarlelan kunnan alueelta, Alikorpilahdelta. Taimi ja Väinö päätyivät tuolloin täysin ruotsinkieliseen Nedrekorplaxiin ja niinpä nykyinen Marjulan tila on nyt ollut saman suvun hallussa pian sadan vuoden ajan.
Sota-aika
Sota-ajasta Taimi selvisi uurastaen ensin kahden ja myöhemmin kolmen pienen lapsen kanssa. Taimi luovutti kultaiset sormuksensa Suomen sotaponnistuksiin ja sai tilalle rautasormukset, joita käytti elämänsä loppuun.
Väinö oli talvi- ja jatkosodassa viestimiehenä. Käsikranaatin sirpaleista haavoituttuaan, oli edessä kotiinpaluu sotasairaalassa saadun hoidon jälkeen. Ahkerat kädet uurastivat vuodesta toiseen. Vuonna 1953 valmistui uusi, isompi ja kaikin puolin parempi navetta lehmille ja hevosille. Uurastus palkittiin monena vuonna hedersdiplomeilla ja kunniakirjoilla ”100-prosenttisesti I-luokan maidon toimittamisesta”.
Uusi, valoisa kivirunkoinen talo valmistui vuonna 1963. Samoihin aikoihin vanha hirsirunkoinen talo purettiin ja siirrettiin Kirkonmäelle Kaarlelan kotiseutumuseoksi.
Me
Taimin ja Väinön eläköidyttyä 1970-luvulla tilalla pidettiin vielä lampaita. Kun lampaista luovuttiin 1970 ja 1980 -lukujen taitteessa, teki talon vanhin poika, Olli, navetasta puutyöverstaan.
Marja-Liisa ja Juha Hiiroselle kantatila siirtyi 30.3.2022, mistä alkaen taloa ja juhlanavettaa elosuojineen ja hevostalleineen on kunnostettu majoitus- ja juhlatiloiksi kestävästi, aiempien sukupolvien tekemää työtä arvostaen ja vanhaa mahdollisimman paljon säilyttäen.
Ensimmäiset kuvat Marjulan nykyisessä pihapiirissä vietetyistä häistä löytyvät vuodelta 1959, jolloin juhlittiin talon ainoan tyttären, Liisan, häitä.
Marjulan tila
Pihapiiri on vuosikymmenten saatossa muovautunut Björkgårdin talon siirryttyä uusjaossa ja kun vanhoja, huonokuntoisia rakennuksia on purettu edellisten sukupolvien aikana.
Vuosikymmenten aikana piha-alue on muovautunut puistomaiseksi. Pihaa koristavat edelleen 1950-luvulla istutetut juhannus- ja suviruusut, syreenit, marjapensaat, kielot ja keisarinkruunut.
Pihapiirin puusto on monimuotoista aina pihaan johtavasta vanhasta koivukujasta omenapuihin, komeisiin kuusiin, haapoihin ja jalopuihin.
Marjulan pihassa riittää katsottavaa kaikkina vuodenaikoina. Marjulassa näkyvät myös nykyisten omistajien harrastukset: näyttävät huonekasvit sekä talvivalkosipulin kasvatus.
